Kuinka oikeaan sitä voikaan tietämättään arvauksellaan osua.
Ensimmäistä kertaa tunsin syyllisyyttä, onko tämä merkki siitä että olen löytänyt jotakin enemmän.
Olen liikkunut tänään ihan liikaa, lihakseni itkevät verta.
Aivoni tuntuvat kääntyneen väärinpäin, onneksi huomenna on perjantai.
Hartioilla lämmin kauratyyny ja suussa makealta maistuvat karkit.
Minä selviän tästäkin päivästä, hetki kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti