Istun taas reunalla,
jalat huitoo ilmassa,
edessäni näen kirkkaana ne varjot,
jotka vetää puoleensa.
Sitten pimeys laskeutuu,
mieli antautuu,
tiedän hetken päästä olen joku toinen,
jolle kaikki tapahtuu.
Ja mä putoan,
odotan,
yö saavuttaa,
lopulta kiinni saa.
Ja kuka vaan voi jäädä sen alle,
ei jää kuittia maksajalle,
en enää ohjaa tätä laivaa.
En enää ohjaa tätä laivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti