En viitsi edes kirjoittaa sitä mitä ajattelen.
Olen kyllästynyt siihen etten näe mitään muita kuin yksinäisyyteni.
Miksi aina näen vain sen, miksi en joskus voisi nähdä jotain muuta.
Lakkasin kynteni levottomiksi, kertooko se jotain sisäisestä sielunelämästäni.
Olen nähnyt outoja unia, nieleskellyt sanoja joilla ei ole mitään merkitystä kenellekään, kysynyt itseltäni "mihin minä uskon?".
Haluaisin kehrätä kuin kissa, jos vain joku minua silittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti