Haluaisin lähteä, mutta en uskalla.
Pelkään sen sekoittavan pakkaa liikaa, pelkään ettei siitä olisi mitään muuta kuin haittaa.
Miksi en voisi olla varma valinnoistani, miksi kaikki on niin kamalan hankalaa.
Ehkä minusta ei edes ole elämään, niin sanotusti oikeaan elämään.
Minusta on vain rakentelemaan kauniita kuvitelmia, joiden ei ole ehkä tarkoituskaan olla koskaan totta.
Unelmia, pelkkiä unelmia.
Minä rakennan pilvilinnoja, mutta entä kun ne romahtavat?
Mitä minulle silloin jää?
Mie huomaan aina eläväni lähinnä omissa ajatuksissani. Toisinaan se on ihan ok mutta sit toisinaan ärsyttää. Ku ois tää oikeeki elämä elettävänä! Mut sit jotenki tuntuu että en vaan oikein osaa.
VastaaPoistaNiin. Onhan se jotenkin tavallaan helpompaa elää ajatuksissaan. Ei tarvi oikeesti ottaa vastuuta niistä valinnoista, joita tekee, koska tekee ne vaan jossain mielikuvitusmaailmassaan. Se vaan sitten, että oishan se toisaalta kiva saada tässä oikeessakin elämässä joskus jotain aikaan. En tiiä, voikohan sitä jotenkin oppii elämään..?
Poista