Olen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen, enkä osaa lopettaa.

Raidalliset hiukset,

ylpeä sydän.

Vakuutan, että rakastan,

mutta miten voi niin paljon rakastaa.

 

Minä hymyilen niin,

että silmistäkin sen näkee.

Niin, että valkoiset hampaani vilkkuvat.

Niin, että kaikki siihen uskovat.

 

Pitäisikö hymyillä vähemmän,

säästää hymyjään vain erityisille?

Pitäisikö lakata kaikkia rakastamasta,

antaa sydän vain erityisille?

 

Minä pyörin vinhaa ympyrää,

minä toivon että joku huomaisi.

Tulisi luokse, pitäisi kiinni,

sanoisi "nyt voit lakata etsimästä".