Joskus jotkut meistä kaatuvat, eivät ehkä omasta tahdostaan, eivät kokonaan lakkaa olemasta, mutta elämä pysähtyy. Ja silti me muut jatkamme normaalisti. Mietimme mitä laitamme päälle huomenna, milloin pitäisi taas käydä parturissa, mitä söisimme tänään, huomenna tai ensi viikolla. Ei ihminen osaa pysähtyä ennen kuin maailma pakottaa tekemään niin.
Haluaisin osata elää enemmän tässä hetkessä, tuntea ja kokea sen kaiken mikä on nyt. En keskittyä siihen mikä tulee joskus, jos milloinkaan.
Töissä hyllyjen välissä raikui iloinen lapsen nauru, eräs vihelsi tuttua sävelmää, joku hymyili yksikseen ja minua nauratti olla se joka osaa neuvoa.
Täällä kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti