Itken täällä, koska olo tuntuu vaan jotenkin niin petetyltä. Vaikka ei pitäs, ei ole mitään syytä. Mutta silti... En vaan voi tälle mitään. Voi hemmetin hemmetti taas tätä.
Täysikuu. Tulee sellanen olo niin kuin pitäs muistaa jotain, tai tuntee jotain, mutta ei ole enää varma mitä. Sillon joskus sekin oli jotain. Nyt mikään ei enää ole mitään. Ei yhtään mitään.
Huomenna on töitä. Iltavuoro. Saanko lakata olemasta?
Varmaankaan en.
Voisin melkein sanoa ruman sanan, mutta vain melkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti