Tuntematon ihminen kehui tänään oransseja villasukkiani söpöiksi.
Rahaa ei ollut paljoakaan, mutta sain silti ostettua kupin kahvia.
Lumet sulavat ja paljastavat taas parkkipaikkojen vaativat valkoiset viivat, en viitsinyt oikaista vaikka toinen viiva jäikin piiloon jonnekkin auton alle.
Eilen tajusin kuinka vaikeaa luopuminen todellisuudessa on.
Täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy.
Ja minä olen.
Minä toden totta olen.
Ja minä selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti