Tänään oli päivä, jonka jälkeen tuskin on lupaa valittaa elämäni olevan tylsä.
Näin unta, todentuntuista, se oli vain unta, valitettavasti multakasat lattialla ei.
Mietin kuinka paljon multaa mahtuu yhteen kukkaruukkuun, absurdia.
Tuttu kosketus, tuttu ääni, varoittamatta, sydän jätti yhden lyönnin väliin ja pyristeli sitten villisti ulos rinnasta, silmäluomia poltteli, silti en oikeasti tuntenut oikein mitään.
Matkalla töihin autossa soi kirkossa, nieleskelin kyyneleitä.
Peti tuoksuu raikkaalta, sade ropisi kivasti kattoon, kirjahyllyllä on tyhjä kohta.
Päivään mahtui paljon tunteita ja tapahtumia, olo on unisen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti