tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mustarastas lauloi.

Yksinäinen ja peloissaan, tuplaväsynyt.
Tuntuu siltä kuin silmät olisi täynnä hiekkaa, muttei saa hangata.
Söin juustokakkua ja join kahvia.
Itkin väsymystä ja sitä että kalassa oli ruoto.



Kerroin ensimmäistä kertaa sen, mitä olen pyöritellyt kielenpäällä monta päivää, eikä maailma loppunut siihen. Saattaa jopa olla, että huomennakin on vielä päivä, hyvä päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti