Olen yksin hiljaisessa talossa, joka kuulostaa aivan kodilta.
Ilmastoinnin hiljainen humina, jääkaappi naksahtaa silloin tällöin, kello tikittää.
Täältäkö minun pitäisi lähteä.
Pitäisi jättää tämä kaikki ja aloittaa oma elämä, jossain muualla.
Ulkona hämärtää, enkä ole koko päivänä käynyt ulkona.
Joku kuitenkin kysyy sitä, kun tulevat kotiin.
Ikävöin myös ärsyttäviä holhoavia kysymyksiä, kun olen poissa.
Mietin, että mitä ihmettä oikein teen ja suklaakonvehdit katoavat rasiasta yksitellen.
Päädyn siihen, että mitä väliä sillä oikeastaan loppujen lopuksi on mitä teen.
Olen vain yksi pieni osanen suurta maailmankaikkeutta.
Ja huomenna teen jotain suurta. Ihan varmasti.
Tai ehkä huomenna keksin mitä voisin tehdä ja ylihuomenna sitten tartun toimeen.
Huomenna on hyvä aloittaa, koska tänään en vielä tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti