tiistai 8. tammikuuta 2013

Kuuletko kun veden alla, mä huudan ääneen sen kaiken.

Katselin tänään akvaariossa uiskentelevia kaloja.
Mietin ovatko ne onnellisia siellä lasisessa laatikossa. Toisaalta niiden vapaus on riistetty, toisaalta ne eivät tiedä toisenlaisen todellisuuden olemassaolosta. Ne tuskin tuntevat oloaan vangituksi. Akvaario on niiden koti, se on niille koko maailma. Ne tyytyvät siihen, koska eivät tiedä mitään muuta paikkaa olevankaan. Minäkin haluaisin tyytyä tähän, mutta ihmiselämä on niin paljon armottomampi. Ei saa jämähtää paikalleen, se kertoo heikkoudesta. Me tiedämme, että maailmassa on tuhansia muita paikkoja, kuin koti, joissa käydä. Ne kutsuvat meitä, vaikka samalla hiukan pelottavatkin.
Jos me näemme kalat, eikö niidenkin pitäisi silloin nähdä meidät. Vain ohut lasi erottaa niiden maailman meidän maailmastamme. Onko meidän maailman tapahtumat niistä läheskään yhtä kiinnostavia kuin niiden pienen maailman meistä? Katselevatko ne kun me mussutamme hampurilaista ja katselemme niiden touhuja. En tiedä, mutta olisihan se hauskaa, jos ne näkisivät.
Nukkuvatko kalat koskaan? Painuvatko ne kaikki illan tullen akvaarion pohjalle ja ummistavat silmänsä?. Lakkaavatko ne koskaan uimasta ympäriinsä? Vai nukkuvatko ne silloin kun ne vain hiljalleen leijuskelevat paikallaan ja antavat veden kannatella itseään? Kuinka ne jaksavatkin uida koko ajan? Mistä ne tietävät toisiaan härnätessään kuka muista kaloista on samaa lajia kuin ne itse? Ne eivät koskaan hätistele muita kaloja, vain niitä, jotka ovat samanlaisia kuin ne itse. Miten ne tietävät?
Huomasin tuijotelleeni akvaariota lähes puolituntia. Ympärilläni ihmiset vaihtuivat, hampurilaiset ja patongit katosivat parempiin suihin. Mietin mahtoiko kukaan huomata kuinka ihmeellinen on kalojen maailma, edes se ihminen joka istui melkein nenä kiinni akvaariossa. Vai miettikö hän syödessään vain sitä, mitä hänen täytyy seuraavaksi tehdä, tai että mihin hänen täytyy ehtiä, tai että hän on jo myöhässä. En tiedä huomasiko hän, mutta minä vietin päiväni rauhoittavimmat puoli tuntia seuratessani kaloja ja mietiskellessäni niiden elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti