torstai 31. tammikuuta 2013

Enkä opi sanomaan, et kaipaan, vaikka pyydätkin.

On hyvä, että on ystäviä joilta kysyä, kun itsestä tuntuu siltä ettei todellakaan tiedä. Niin monenlaisia mielipiteitä ja voin jo melkein etukäteen arvata mitä mieltä kukakin on. Jokainen oli kuitenki yhdestä samaa mieltä, kovin on hämmentävää tämä tämmöinen.

Juttelin äitin kanssa tulevaisuudesta. Töistä ja omasta ajasta, jota tunnen juuri nyt tarvitsevani. Aikaa tehdä kaikenlaista. Aikaa tehdä juuri sitä mikä tuntuu mielekkäältä. Äiti käski nauttia ajasta, kun sitä nyt kerran on.

Kävin tänään kirjastossa, nyt riittää taas luettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti