Näin taas unta, että olin Joutsenossa.
Olin päättänyt sittenkin jatkaa opistossa, kuitenkaan käymättä oikein mitään kursseja. Kaikki nuoret seisoivat opiston pihalla vesisateessa, koska meidän oli tarkoitus leikkiä tutustumisleikkejä. Huomautin jollekkin vesisateesta "yllätys, että joutsenossa sataa taas vaihteeksi". Pikkuhiljaa porukka alkoi valua kohti asuntolaa. Kävelin pitkin asuntolan käytäviä tuntemattomien ihmisten seassa etsien omaa huonettani. En löytänyt sitä, eikä ketään näyttänyt kiinnostavan. Kaikilla oli omat juttunsa toimitettavana ja sain hortoilla yksin huonettani etsien pakokauhun kasvaessa. En edes tiennyt olenko oikealla käytävällä tai mitä tulisi seuraavaksi tapahtumaan. Samassa tajusin, että eihän minulla ole enää mitään tavaroita huoneessani, ei edes petivaatteita, koska kaikki haettiin pois.
Heräsin ja tajusin olevani kotona. Muistin jättäneeni Joutsenon jo taakseni. Huojennus.
Samalla tajusin myös sen, että kello oli jo vaikka mitä ja olisi pitänyt nousta jo ajat sitten.
Nousin mieluummin kuin jatkoin hortoilua asuntolan käytävillä ja olemattoman huoneen etsimistä.
Ehkä nämä unet joskus lakkaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti