Hyvä kirja, oma rauha ja oma aika.
Ei kyyneliä, vaikka tuntui että pakahdun.
Orpoa ja yksinäistä.
Tyhjyys kummittelee edelleen sisällä.
Halasin pientä ja pehmoista, se ummisti silmänsä ja näytti tyytyväiseltä.
Se on ainut, joka ei ole muuttanut tai muuttunut.
Se on vieläkin se sama. Se ihan sama kuin ennen. Oma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti