Yritin keksiä mikä minusta voisi tulla. Kaikessa oli jotain, joka ei sopinut minulle. Toisaalta olisi kivaa jos minusta voisi tulla hullun rohkea vapauden rakastaja. Ehkä minä opin.
Siivoilin huonettani, mutten löytänyt sittenkään oikein mitään pois heitettävää. Tavaraa on joka puolella hurjasti, mutta en silti pysty heittämään mitään pois. En paperia, joka todistaa minun ilmoittautuneen kevään 2012 yo-kirjoituksiin, en vuoden 2011-2012 opinto-opasta, johon parhauden lyijykynä on jättänyt jälkensä, enkä edes yo-lukusuunnitelmaa, jonka ajatusteni virta on vallannut ja peittänyt alleen. En voi heittää pois sitä rikkinäistä penaalia, jonka keltainen pinta on täynnä muistoja ylä-asteelta, enkä joensuu-oulu välin bussiaikataulua, joka muistuttaa viime kevään oulun reissusta.
Hyllyjä siivotessa kasvoilleni yleensä nousee hymy ja ihanat muistot palaavat takaisin mieleeni. Käyn paperit sun muut läpi ja laitan ne samoille paikoille takaisin. Tätä menoa tarvitsen aikuisena kokonaisen huoneen, johon säilöä kaikki se mikä muistuttaa jostakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti